Maqaa Dhugaa Duwwaa Hijabii Uffachuun

Ani ammaan ilaalcha dhugaa waan hijab *mul'isu* irratti gadi dhaabbadhee yeroo baay’ee yaada’eera, daangaa mul’iisa ala (ظاهر) ofii irraa darbuun. Anaaf, shurrubbaa malee waan tokko - yaadannoo guyyuu nama ani akka ta’uu barbaaduutti, hata’u mana jiraachuu hin danda’u yeroo hundaa. Guyyaa tokko tokko, uffachuun amalaan ta’ee, ofiin gammadaadha. Yeroo biraa, ofii ilaaluu, murtee kennuu, yookiin murtoo koo mirkaneessuu baay’ee dadhabuun danda’a. Waan na dhaabbisuun qaba ta’uus kana yaaduu maal qaba? Waa’ee kanaafi Rabbiin kiyya gidduu jiru. Namootaaf (الناس) miti, mirkanaa’iifis miti, sodaa qofa mul’isuunis miti - qoma kiyya keessatti dhugaa uumuuf. Dhugaan dubbadhee, karaa kana kan ga’aan hin qabne miti. Ammayyuu dhaabbata kiyya irratti hojjachaa, ka’umsa kiyya sirreessaa, akkasumas dhaabbannaa ijaaruu jira. Hijabin ani ga’aan ta’uuf hin jijjiirre, garuu baay’ee *yaadachuu* na taasise. Yoo ati rakkoo hijab wajjin qabdu - uffattu yookiin uffachuu dhabdu - yaadadhu, ati tokko miti. Nuti hunduu karaa kana gadi lixxuun, as ga’aa tokko tokko. Rabbiin isa nu hundaaaf laaffis haa taasisu 🤍