Amma Jiraadhu, Rabbiin Amantaa!

Shaykh Ibn Uthaymeen (Rabbiin rahmata isaaf ha godhu) bareedinaan jedhe: Hundi keenya yeroo sadan – kan darbe, kan ammaa, fi kan dhufu – gidduutti bubbutamaa jirra. Kan darbeef? Irraanfadhu. Yaaddoon, dhukkubbiin – isaan duubaa siif ta’aniiru. Yoo rakkinni si mudate, “Yaa Rabbi! Rakkina kana irraa mindaa naaf kenni, waan isa caaluu naaf kenni” jedhi, ergasii fuuldura deemii. Kan dhufu? Rabbi qofatu beeka. Isa irratti hirkadhu (tawakkala), yeroo wantoonni ta’an, furmaata barbaadi. Waan Shari‘aan akka itti qophaa’amu natti himuuf ammoo, qophaa’a ta’i. Garuu kan ammaa – kun yeroo keeti. Waan yaaddoo fi gadda fidu irraa fagaadhu. Onnee kee salphisii, ibaadaadhaan gara Rabbii deebi’i, hojii addunyaa fi diinii keetis to’adhu. Kana yoo hojjette, ni argarta laafina. Yoo yaada darbe keessa liqimfatte yookaan sababa Sharii’aa malee boruuf yaaddaate, of qofa dadhabsiista, toltuu baay’ees dhabda. Kanaaf, wanti jedhame: Onneewwan ulfaachuu isaanii sababa hojii har’aa miti – dogoggorri kaleessaa fi sodaan boruu isaan ulfaachisa. Nagaan dhugaa kan argamuu, yeroo kan darbe duuba kaaftu, kan dhufu Rabbitti hirkiftu, fi waan amma hojjechuu qabnu irratti xiyyeeffattu – ibaadaa, hojii gaarii, fi itti gaafatamummaa keenya. Akkanatti jiraadhu, inshaallaah onneen kee tasgabbii argatti. Garuu yoo waan darbe keessa yookiin waan ta’uu danda’uuf yaaddaate, of qofa dadhabsiifatta, barakaa har’aas dhabda.