Dhukkuba Kan Jannatu Qofa Fayyisuu Dandeessu

Dhiifama, waan kuni baay’ee dheeraa. Waan waggoota hedduudhaaf natti hafan tokko tokko jechootaan ibsuuf yaalaa jira. Yeroo isaan irratti dubbachuuf naaf hin eeyyamamne. Eessaa jalqabu akka nan qabu hin beeku. Baay’ee dadhabeera, gaddis na qabaa. Waggoota torba guutuu dhiphina guddaan jira, sababiin isaa baay’ee. Gammachiisni koo, hawwiin koo, abjuun koo – tokko illee dunyaa kana keessa hin jiru. Yookaan hin danda’amu, yookaan hin bira ga’u, yookaan dogoggorsaa fi haramatti nama geessuu danda’a, yookaan immoo waan akka malee hir’ina qabu kan ani isa irraa qixxa dhiphoo qofa argadhu. Dhugumatti, waan ani dhugaan barbaadu Jannata keessatti qofa argama. Tokko tokko akka alkoolii ti – Jannata keessatti ni argama, addunyaa kana irratti garuu dhorkamaa dha. Warri kaan immoo walumaagalatti haram miti, garuu haala koo keessatti ni haramu. Ani dhiira, garuu amalli koo fi hawwiin koo baay’ee dubartii fakkaata. Yeroo hunda akkan saala biraa ta’e itti dhaga’ama, kunis of ibsuu baay’ee ulfaataa godha, namoonnis addatti na ilaalu. Hawwiin tokko tokko addunyaa kana keessatti guutummaatti hin danda’amu. Iddoo tokkollee gammachuu yookaan nagaa argachuu hin danda’u. Abjuuwwan koo Jannata keessatti hamma argadhuutti mana eeggataa keessa kaa’eera. Wanti ani itti dhiyaachuu danda’u tapha qofatu jira. Isaan dur yeroo tokko karaa ba’insa koo ta’ani turan. Garuu rakkoo baay’ee irraa kan ka’e, yeroo baay’ee isaan irratti dabarsuu jalqabe, hamma guutummaatti hawwanneetti, hawwannis sun dhukkubuu jalqabe. Guyyaa guutuu taphachaan, garuu maatiin, hojii fi wanti meeshaa taphaa irraa na dhowwaa ture. Tapha sana keessatti waan hunda, meeshaa kaffaltii dabalatee barbaaduu jalqabe, garuu qarshii hin qabu, Islaamummaanis yeroo fi qarshii wanta akkasii irratti booda gatuu hin jajjabeessu akkan beeku. Dhumarratti, taphachuun akkan boossu fi dhukkubu godhe, kanaafuu guutummaatti dhiisuuf murtessee. Kun gadda dabalu qofa, sababiin isaas taphoota karaa ba’insa koo qofa turan, haala koo jalatti garuu akka duraatti itti hin dhaga’amne. Dhiphinni guddaan fi kophummaan waggoota shan dura mana barumsaa sadarkaa lammaffaa seennaan jalqabe. Obboleessa too lakkuu nama namoota qabachuu hin dandeenye, yeroo tokko tokko amalli isaa ijoollee fakkaata. Inni xiyyeeffannaa barbaachisaa hin taane nutti fida, barattoonni naannoo keenyaa nu dhiisuu, booda immoo nu cunquursuu jalqaban. Yeroo hunda isa falmachuuf yaalaa ture, garuu kun waan akka malee hammaattu. Mataa koo gadi qabadhee, michuu argachuuf hin yaalle, akka obboleessi koo callisee rakkina fiduu dhaabuuf. Sirriitti hin hojjetne, akkan guutummaatti kophaa ta’e fi sodaa haasaa namootaa qabaachuu jalqabe. Amma illee, gara yunivarsiitii adda addaa deemne booda, namoota wajjiin haasa’uun baay’ee ulfaataa natti ta’a. Yeroo sanatti, rakkinni maatiikoo wajjiinis jalqabe. Waa’ee obboleessa too lakkuu himannaa dhiyeessee, yeroo hunda miira gadhee keessa, deggersaa kan na barbaachisu bakkatti, deebiin cimaa na ga’e. Yeroo san isaan garmalee na barbaachisa, garuu dheekkamsaa fi hubannaa dhabuu malee homaa hin arganne. Waggoota sadii, ‘natti hin hubanne si jedhe’ jechuun dhiifama isaan gaafadhaa ture, yeroo tokko tokko torban lamatti. Gaddi koo dhaabbataan, wal fakkaachuu saalaa, gammachuu dhabuu, fedha addaggee daawwachuu, waraanota keessa koo – maatiikoo waan ani isaan irratti aare qofa itti fakkaata ture, kanaafuu natti cimaa turan. Dhumarratti, amantaa isaan irratti qabu hunda dhabe. Gammachuu fi gaddaa irratti hiikkachuu hin dandeenye. Isaan akka hin jijjiiramne yookaan na hubachuuf yaaluu dhabuu fudhadhe. Waan isaan barbaadan hunda godhee, homaa himannaa hin dhiisi, hin falmisi, ‘eeyyee harmaa, eeyyee abbaa’ jedhee, gadda koo dhokfadhee nagaan qabadha. Amma, baay’ee na jaallatu, garuu kun waan ani waan hunda diddaa qabadhuuf qofa. Jaalalli isaanii ani jaalala argisiisuun kan dhufe ta’a malee, waan barbaadan ta’uuf of dirqisiisuun akka hin taane hawwadha. Akkan isaan jibbe hin jeedhu, garuu dhugaan isaan jaalladhu illee hin beeku. Isaan bira ofirratti hin amanamu, yeroo hunda of eeggaa. Yeroo akkan miira xiqqoo argisiise yookaan waan isaan hin jaallanne gaafadhe, deebiin cimaatu deebi’a, aarii qabaatu, ani ammas battaluma dhiifama gaafadhee, akka isaan dhimmichaaf of eeggachuu hin qabne yaadadha. Ani namni kopha ta’uu jaalladhu, waggoolee sanaa booda sodaa namootaa wajjiin haasa’uu garmalee dabale. Michuuwwan interneetii fi jireenya dhugaa irratti argachuuf waggoo afur yaale, dhumni isaa yeroo hunda tokkuma: michuuwwan arga, garmalee isaanitti hidhaa, dhimma isaanii dursa kenna, dhumarratti isaan cimaa’anii na dhiisu. Kun yeroo baay’ee si’a ta’eera. Akkamittan of eeggadhe yookaan maal jijjiiree, hundi isaanii na miidhu. Gadda sana dhokfachuu qofa, madaanonni gonkumaa hin foyya’an. Amma sadaasaatti, namoota irraa guutummaatti harka kennadheera. Haasaa’uu sodaadha, michuuwwan hin barbaadu, namoota waliin dubbachuu jibbadha. Kun akka addaggummaa fakkaata yoo ta’e illee, haa ta’u. Garuu wanti ani jireenya koo keessatti nama tokko barbaada, waan ani jaalladhu irratti utuma na dhaggeeffatu, fiilmii, anime, yookaan seenaa taphaa irratti akka himu. Garuu namni hagasmara laafa fi nageenya fakkaatu illee, hin amanadh, hin hin hiikkadhu. Dhumni tokkicha akka na hin mudanne sodaadha, dhugaa dubbachuuf, yeroo yookaan humna nama tokkoof kennuu hin danda’u. Kophummaa fudhadheera. Waan nama tokko kopha koo yaada keessa uumee, gammachuu yookaan gaddaa irratti itti himadhu jibbadha. Biyyikoo fi eenyummaa koo baay’ee jibbadha. Sababni guddaan jireenyi koo mancaafameef kanuma. Diinagdeedhaan, sadarkaa gadi aanaa irra. Maatiikoo hiyyeessa ta’an iyyuu, namoota giddu galaa fi olaanaa galfatanis rakkatu. Ijoollummaa kootii kaasee waan baay’ee dhabe. Yeroo hunda meeshaa taphaa fi baxajjii barbaada ture, garuu akkan hin dandeenye ofiin jedha. Yeroo guddate, fedhiinis ni dabala, garuu yeroo hunda tokkuma – akka hin arganne beeka. Waan sana fullee dura jiran arguun, namoota biraa irratti hinaafuun garmalee na miidhu ture, yaadadha. Fedhiin koo akka hin bira ga’u baay’ee dafee baradhe. Amma illee, abbaan koo hojii gaarii argatee waan barbaadu na gaafata, akka nagaafame, homaa hin barbaadne jedhee soba, yeroo dhugaan barbaada ture illee. Biyyiin koo hawaasa-dhummaan illee na miidhe. Waan dura ibse irra darbee, aadaa, akkaataa namootni itti yaadan fi ta’an, haalli jireenyaa guutuun – hunda isaa luqqisoo koo morman. Yaadonni koo yeroo baay’ee itti kolfan, ‘maal jechaa jirta?’ Akkan nama alagaa ta’e itti dhaga’ama. Namoonni baay’ee hadhaa’oo fi namootaaf dhimma hin qaban, eenyuu wajjiinis tola hin oolu. Namoota biyya kanaa jibbadha. Isaan irraa baay’ee adda dha, waan baay’ee diddaa qabadhee ture sababiin isaa ibsachuu yookaan argisiisuu hin dandeenyeen. Waan dubartii wajjiin walqabateef jaalalli cimaan na qaba. Ijoollummaa koo, kophaa koo yookaan fuula koo fullee dura dubartii fakkaadhee taphadhaa ture, garuu yeroo guddateen dhaabe. Amalli koo fi wanti ani jaalladhu baay’ee dubartii fakkaata. Garuu Islaamummaa fi biyyi koo saala faallaa fakkaachuu illee ni balaaleffatu. Uumama kana gonkumaa hin filanne, jijjiiruus hin danda’u. Waan hin jaallanne jaallachuu irratti of dirqisiisuu hin danda’u, yookaan waan dhugaan dinqisiifadhu dhiisuu. Kun sababa guddaa ani jireenya hunda keessatti rakkadhuuf. Yeroo hunda of ibsachuu yookaan waan itti dhaga’amu dhandhamuu hin danda’u. Namni ani hin taane fakkaadhee jiraadha, eenyummaa dhugaa koo dhokfadhee jiraadha. Garuu ifa haa godhu: uumamaan dhiira, gonkumaa karaa dubartii hin deemuu. Hawwii qofa, garuu amantii fi safuudhaan karaa kamillee isa bira deemuu hin danda’u. Kun immoo gadda guddaa natti fida. Fedhi addaggee daawwachuu waggoota torba dura jalqabe, garmaleen dhiphadhe. Dhiisuuf baay’ee yaale, garuu yeroo hunda deebi’a. Ni jibbadha, garuu gaddii fi dhabuu hunda wajjiin baay’ee ulfaataa dha. Guyyoota afur qofaa booda illee, akkan hin tasgabaane, yaada saalqunnamtii, aarii, humna dhabuu fi dadhabbiin guutama. Hundumaa yaale – appsii balleessuu fi waan saalqunnamtii hunda irraa fagaachuu – garuu interneetii hin taane yaada kootu jira. Kana sababa godhadhaa hin jiru; cubbuu fi haram, dhiisuutu narra jira. Akkamitti akka ulfaatu ibsuu qofa. Ofii koo baay’ee jibbadha. Eenyummaa koo fudhachuu hin danda’u. Of jaallachuu ni dida. Yeroo hunda miira diddaa qaba, akka ‘ani’ tokko keessa jiru, qaama ala jiru ani jibbu. Akka ofii koo mul’achuu fi beekkamuu jibbadha. Yeroo hunda suuraa hin kaafadhu, bifa koo fooyyessuuf hin yaalu. Dhugumatti, akkan nama biraa dhaladhee hawwa – bifa, eenyummaa, maqaa, jireenya, maatii fi naannoo adda ta’een. Garuu kun hin danda’amu, of jibbuu dabala qofa. Yeroo hunda yaada garmalee. Keessa koo fi mataa keessa waraanni jira. Namoota argine yookaan hin argine wajjiin haasaa’uu yaada keessa godha, dogoggora darbee, haasaa fuulduraa, yeroo gali argadhe illee. Qubaan kana illee, yaaduu isaaf yeroo baay’ee yaada keessa godheera. Yeroo hunda keessa koo o’aa fi dhukkubbiin jira, xiyyeeffachuu hin danda’u, dadhabi fi dhibaa’ummaa dhaga’a. Waggaa torba kana, yeroo hunda kadhadhee Rabbiin akka haala fooyyessu, bal’aa naa godhu gaafadha. Deebii hin kenne. Abdii kutee, ergasii amantaa cimaa deebi’ee, sheyxaanni akka na hin jeequ ofiif jedha, amantii keessatti fooyya’uuf yaala. Garuu ammas deebii hin qabu. ‘Maaloo, yeroo dhihootti waan tokko na barbaachisa, garmaleen dhukkuba, hin danda’u’ jedhee kadhata. Obsuu fi akka deebii naa kennu amanuu yaala, garuu yeroo hunda hin kennu. Yeroo tokko tokko isa aare, ergasii tawbadhe, dogoggora koo qorachuu yaale. Sirreessuuf yaale, garuu akkam gaafadhe illee, deebii hin kennu. Amma, wanti ani barbaadu Jannata qofa. Garmalee isa barbaada. Gammachiisni koo achitti argama waan ta’eef, isaaf hawwa. Dunyaa irraa homaa hin barbaadu – milkaa’uu, qabeenya, hojiin, tasgabbiin. Yaadee dhume: wanti ani eeggadhu as hin jiru. Addunyaan kun hidhaa dha, ani ishee jibbadha. Dhugumatti du’a qofa eeggadha sababiin isaas hawwiiwwan koo eegumsa keessa hafan dhuma dhaqqabuu barbaada, gadda guddaa dachuu dadhabeef. Ji’a tokko dura, baay’ee yaale. Fedha addaggee daawwachuu dhiise, cubbuu irraa fagaadhe, salaata hunda masjida keessatti yeroon gadi dhiisee, sunnawwan godhe, Qur’aana yeroo hunda dubbise, zikrii gochaa, halkanis salaatadhaa, Magrib fi Fajr dura du’aa godhaa, dalagaa gaarii caalchisuuf yaaladhaa ture. Rabbiin akka haala isaaf ta’een bal’aa naa godhu kadhadhe. ‘Du’a’ jechaan hin gaafanne – fuula kamillee bu’aa barbaada ture. Baay’ee cima ture; akkan hin tasgabaane, onneen dafte, dadhabbiin fedha dhiisuu irraa dhaabbataa, garuu xiqqoo cal jedhee ofiif jedhe. Dhugumaan Rabbiin akka battaluma deebii naa kennu eeggadha, akka aayatootaa fi hadiisotaa hedduu keessatti waadaa gale. Dhugumaan rakkadhe, keessa koo maraatummaa hin danda’amne dhaga’e. Fedha addaggee daawwachuu irraa dhiisuu gonkumaa salphaa miti. Yeroo dheeraa cubbuu malee turuu danda’u guyyaa 8 qofa. Ergasii tawbadhee, dalagaa dabalataa godhaa ture, garuu torbanoota dabran, gaddi ulfaataa, ammas deebii hin kenne. Guyyaa sadii dura, cabe. Dandamachuu hin dandeenye. Garmalee boossi, of rukute, harka koo cabse laata, walakkaa sa’aatiif boo’uu fi kolfaa wajjiin boossi. Akka inni deebii naa kennuuf amantaan guddaan qaba ture, amma garuu Rabbiin waan tokko akka godhu amanuun hin danda’amu. Dura caalaa dhibaa’uu fi dadhabbiin dhaga’a. Socho’uu hin danda’u, hojiin hojjechuu hin danda’u. Guyyaa itti aanutti, wanta haaraa hubadhe: harki fi qaamni koo yeroo dhiphadhu ofii ofiin rukuta. 2023 irraa kaasee hamma Apriil 2026, si’a jaha of ajjeesuuf yaale. Hunduu kufe sababiin isaa du’a sirriitti fakkaasuu barbaada ture akka maatiikoo hin beekneef. Yeroo baay’ee cubbuu guddaa dhiifama hin qabne akka ta’e dubbiseera, ishee irraa fagaachuuf yaala. Garuu haala kana keessatti, maal godhu qaba? Iddoo ani deemuu barbaadu dhaqqabuuf salphaatti kan danda’u Abbaa humna qabu, Rabbiin qofa kadhadhu malee homaa hin jiru, garuu inni deebii hin kennu. Akkasumas waan ani barbaadeen du’a dafee na hin godhu baradhe. Dunyaa kana irraa homaa hin barbaadu, ni jibbadha, jaallachuu yookaan itti hidhamuu hin barbaadu. Maal godhu qaba? Jireenya koo keessatti wanti baay’ee dhufaa jira – hin kufu yookaan isa dhiisuu hin danda’u, maatiikoo sababa kufaatii koo yunivarsiitii keessatti rakkachuu godhuu hin danda’u, garuu humna malee itti fufuu hin danda’u. Yeroo qo’annoo yookaan hojii godhu, sammuun koo homaa hin qoratu; iji koo dubbisa garuu sammuun hin dubbisne. Karaa hin qabu. Jiraachuu dirqamee, filannaa malee itti fufuu hin danda’u. Jiraadha qofa sababiin isaa of ajjeesuu sodaadha, homaa biraa miti. ‘Eeggachuu’ qofaan jiraadha. Guyyaa hunda, waan tokko malee boossa. Akka reeffa hafuura baafatuutti dhaga’a.Du'aan barbaada. Jannata keessatti gammachuu ani barbaadu argachuu fi dhiphinaa, dadhabbii kana irraa bilisa ba'uu barbaada. Asitti jiraachuu kana caalaa hin barbaadu. Maaloo, gargaarsa kadha. Karoorri, yaadni waanan godhu tokkollee hin qabu. Jiraachuuf dhugaa jalaa baqachuu ittuma fufuu hin danda'u. Wanti ani godhu hunda, amala gaarii irratti cichuu, jireenyi waan na buusu kamiyyuu ofirraa darbuu fi dhiphina daran daran obsuu qofa. Ammas Rabbiin waan tokko naaf godha jedhee amanuu hin danda'u-yoo godhes ta'e, du'a hin ta'u, jireenya laaffisuu ta'uu danda'a, garuu sun waan ani barbaadu miti. Yeroo dheeraaf jiraachuu fi dhiphina kana caalaa fuuldura na mudatu sodaadha. Hawwinni koo eeggachuu fi eeggachuu qofa; wantoota ani jaalladhu irraa fagaachuun baayyee ulfaataadha. Haala kan keessa jiru, jireenya koo dhaabuun yoomiyyuu hayyama ta'a? Maaloo namni tokko natti hima. Barreeffama dheeraa kanaaf dhiifama.